Olen hiljalleen tulossa siihen pisteeseen, jossa pulssi alkaa nousta, kun ajattelen tulevia kuukausia.
Tänään lähtöön on vähän yli kuukausi ja tuntuu, että valtavasti asioista on edelleen tekemättä (lienee luulosairautta, ainakin suurilta osin), mutta toisaalta kaikki tuntuu omalla tavallaan valmiilta. Muut samassa tilanteessa olevat/olleet pystyvät varmaan samaistumaan tähän tunteeseen.
Viimeaikoina ei ole tullut vastaan kuin pienoisia ongelmia asiassa jos toisessakin, joten koitan vaan valmistautua tuleviin koitoksiin. Onneksi näitä ei ehdi liikaa miettiä näin _töissä_ ollessa. Harjoitteluhommat pitävät mut loppuun asti jollain tasolla kiireisenä, mikä on ihan hyvä diili, ainakin mun mielestä. Päivät vaan kuluu vielä kolmannen viikonkin alussa aikamoisen hitaasti ja päivän aikana ehtii kuluttaa jopa neljä kuppia teetä (kyllä, kokemus puhuu).
Kun istuu kupin kanssa koneella naputtelemassa päätyykin liian usein sivuraiteille - siellä olen hieman tälläkin hetkellä. Ajelehtimisriskin todennäköisyys on myös sitä korkeampi, mitä vähemmän ihmisiä ympärillä on. Tällä viikolla olen yläkerran työtilassa aivan yksin, joten pohdintahetkiä jää hieman liiankin paljon.
Onneksi lähtö tuntuu vielä hieman kaukaiselta, koska kuunvaihdetta ei ole vielä ylitetty. Muutaman viikon sisällä aloitetaan kuitenkin erittäin todennäköisesti jo alustava pakkaaminen, mikä tuntuu hurjalta! Ehkä se tuo kuitenkin selkeyttä tän hetkisen ajatussotkun keskelle.
 |
| Motivaatiovalas kaikille töissä tai harjoittelussa oleville... |
